Tansseja cosplayn merkeissä

Ohopsan. Reilu kuukausi sitten oli Cosplaytanssiaiset, joista en ole muistanut kirjoittaa mitään! Tilaisuus kesti vain yhden illan, joten ihan hirveästi kerrottavaa ei minulla asiasta ole. :'D

Lippuja oli myynnissä vain sen sata kappaletta ja ne suhahtivatkin nenän ohi hurjan nopeasti. Minulla ja Maijulla kävi kuitenkin tuuri ja meidät huolittiin työvoimaksi kuvauspisteelle. Kieltämättä tilanne jännitti aika kovaa, sillä en ollut koskaan ollut kuvauspisteellä aiemmin ja hyvä jos edes käyn otattamassa koskaan mitään kuvia puvuistani. Olin tainnut käydä kuvauttamassa vain ne pakolliset kisapukukuvat. Kuvauspisteeltä kokemuksena jäi sellainen olo, etten ollut hyödyksi kovin paljon, mutta toisaalta taas jos apua olisi kaivattu, olisi sitä varmaan osattu pyytääkin. Oli silti mukava seurata työn tohinaa tällä puolella coneja/muita tapahtumia. Ja sain napsaistua pari kuvaakin.

Osallistuimme AGn, Biitin ja Maijun kanssa tanssiaisiin pienellä Shingeki no Kyojin -ryhmällä ja tarkkaan suunnitellulla yhteisellä värikoodilla: Biitillä ja Maijulla mustaa, valkoista ja tummanvihreää, AGlla ja minulla mustaa, valkoista ja hopeaa.

Kuva © Kyuu Eturautti

Minulla on lähestulkoon aina ollut joku ongelma tanssimisen kanssa. Olin koko elämäni ollut sitä mieltä etten osaa tanssia ja tunsin oloni tavattoman kömpelöksi ja epämukavaksi, jos olisi pitänyt tanssia mitään. Vasta melkein 19-vuotiaana hyväksyin sen, että se voi tuntua aluksi epämukavalta, mutta siitä tunteesta voisi yrittää päästä yli. Kuitenkin tanssiminen näytti minusta niin hauskalta, että tuntui surulliselta, että jäisin siitä paitsi. En kuitekaan kilpaillut ketään muuta kuin itseäni vastaan. Nykyään tykkään jammailusta ihan hirveästi, vaikken edelleenkään pidä itseäni millään muotoa hyvän näköisenä tanssilattialla. :D Paritanssit sen sijaan ovat sellainen laji, että jännään niitä yhä. Olen tanssinut vain kerran paritansseja elämässäni neljännen luokan Itsenäisyyspäiväjuhlissa ja lukion Wanhat jäi kokonaan tanssimatta siitä syystä, etten tuolloin pitänyt tanssimisesta. Vasta viime kesänä tanssin ensimmäistä kertaa valssia ja sitäkin piti pohtia tosi, tosi pitkään ja käydä läpi hirvittävät mielen taistot, että uskallanko nolata itseni, jos en osaa ollenkaan. Lopulta suostuin ja valssaaminen oli kivaa. Kuitenkin stressaan pääpiirteittäin paritansseja yhä todella paljon, enkä sen takia juuri tanssiaisissa tanssinut. Yhden valssin vain, ja sekin jännitti yhtäkkiä niin valtavasti, että puoli biisiä meni siihen, että hain askelia. Vaikka valssi on joku helpoin askelkuvio ikinä. Että silleen. Voitte miettiä. :D

Kikapoon askelien muistelemista.
Kuva © Biitti

Olin kuullut aiemmin sinä iltana, että paikalla valittaisiin kuningas ja kuningatar ja minun on ihan pakko tunnustaa, etten pitänyt siitä ajatuksesta kovinkaan paljon. Minusta on kurjaa, että ihmisiä nimetään ehdokkaiksi suosion tai muun vastaavan perusteella ja vielä niin, ettei ehdokas itse tiedä olevansa edes ehdolla. Lavalle kipuaminen voiton sattuessa kohdalle voi olla todella epämukava ja ahdistava kokemus joillekin, jos ei ole halunnut olla edes mukana. Lisäksi tämä tekee tasoeroa väen keskuudessa, kun sieltä nostetaan ne pari korokkeelle. En nyt osaa ehkä selittää. Ymmärrän kyllä, että tyypillisissä (Amerikkalaisissa) tanssiaisissa kruunataan se hallitsijapari ja sen puoleen se sopi (ja kuuluikin) tanssiaisten teemaan yhtenä osana, mutta no. Harmitti vähän silti. Cosplay-kisat ovat ihan eri juttu, sillä ikinä ei lähdetä kisaan mukaan ilman kilpailijan suostumusta tai hakemusta.

Kun kuulin kruunajaisten tapahtuvan sinä iltana, tiesin jo sillä sekunnilla ketkä kaksi siellä tulisivat olemaan, vaikkeivät kyseessä olevat kaksi palikkapäätä sitä itse tajunneet. :D Koska Shingeki no Kyojin on niin kovassa huudossa nyt, ei ollut minulle missään vaiheessa epäselvää, etteivätkö AG ja Maiju sinne lavalle tulisi kiipeämään. Koska Eruri. Ja arvasinpa oikein!

Kuva © Biitti

Illan paras juttu oli minusta kuitenkin ehdottomasti disko. Viskasin peruukista clip-onin pois, laitoin pohjaperuukin ponnarille niskaan, otin pois lasit, lisäsin pisamia poskipäille, ja Hanji oli muuttunut Ymiriksi. :D Tästä ei ole valitettavasti kuvaa, nyyhkis. Oli hirveän kivaa jammailla, erityisesti siksi, etten ollut koskaan ollut missään iltabileissä conin jälkeen aiemmin. Oli kivaa viettää aikaa kavereiden kanssa niin casualisti mutta silti cosplayn hengessä.

Kiitos vielä kaikille paikallaolijoille. Oli kivaa!